Heräsin kuudelta. Minulla oli kylmä ja tärisin, mutta tuntui, että se tärinä ei johtunut kylmästä, vaan jostain ihan muusta. Otin kuitenkin legginssit jalkaan ja hupparin päälle ja menin takaisin peiton alle. Edelleen kylmä, Aloin miettiä, että kylmissään oleminen kuluttaa enemmän kaloreita, joten en laittanut enempää vaatetta. Niin oli hyvä.
Kävin vessassa ja menin sohvalle istumaan. Odotin, että kaikki nesteet laskeutuu, että pääsen käymään vessassa ja sitten vaa'alla. Avopuoliso oli lähtenyt jo auttamaan kaveriaan muutossa. Hän palaa sieltä vasta iltapäivällä.
Aamupaino 48,6 kiloa. Mittaan vielä vyötärön, lantion ja reiden ympärykset ja merkkaan ne ruusukantiseen vihkooni ylös. Olen iloinen. Puen päälle t-paidan, legginssit, hupparin, kollarit ja sukat. Palelen edelleen, mutta se ei haittaa.
Avopuoliso halusi, että teemme tänään paahtopaistia, bataattikermaperunoita ja pippurikermakastiketta. Kermaa, kermaa, kermaa. Suostuin, mutta se ahdistaa. Päätin, että maistan, mutta sen enempää en syö. En voi. Painoni on lähtenyt niin hyvin laskuun, etten voi pilata sitä nyt. Vaikka ruoka maistuu varmasti hyvältä, niin se ei kuitenkaan ole sen arvoista, että heitän hukkaan kulutetut kilot. Se on ollut kovan työn takana, enkä aio pilata sitä. Tai sitten oksennan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti