Paino junnaa samassa kokoajan. Olen pitänyt eilisen paastoa ja ajattelin pitää vielä tämän päivän. Ystävänpäivänä oli minun ja avopuolison kuukausipäivä ja hän halusi tehdä ruokaa ja jälkiruoaksi brownieseja jäätelön kera. En kehdannut kieltäytyä. Uutena vuotena kieltäydyin syömästä, kun olimme tehneet paahtopaistia pippurikermakastikkeella ja bataattikermaperunoita. Siitä syntyi sitten kunnon riita, joten halusin tällä kertaa välttää sen ja syödä avopuolison mieliksi.
Mua ahdistaa niin kamalasti. Mä tiedän, että kaikki olettaa mun parantuvan hyvää vauhtia. Mä en vaan pysty sanomaan kenellekään, etten jaksa enää edes yrittää parantua. Oon niin väsynyt, kun joudun riehumaan tän syömishäiriöjutun takia kokoajan ja juokseen kaikenmaailman tapaamisissa. Se, että mulle kokoajan toitotetaan samoja asioita, saa mun mielen kääntymään kaikkea sitä vastaan ja en enää edes halua parantua. Se, kun siitä syömisestä ja parantumisesta paasataan kokoajan, niin tulee sellainen olo, että mun on pakko uhmata sitä.
Olen käyttänyt laksoja ihan liikaa, olen sotkenut lautasia ja valehdellut avopuolisolle syöneeni, olen hänen nukkuessa käynyt vaa'alla, ettei hän ala utelemaan painoani. Olen tehnyt kaikenlaista salassa, koska en jaksa kuunnella sitä valitusta, kuinka en yritä tarpeeksi. Enhän mä yritäkään, tiedän sen itsekin, mutta kun en vaan jaksa. Kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos saisin olla vaan yksin ja tehdä itse omat päätökseni. Edelleenkin, jos asiasta ei paasattaisi kokoajan, niin minun olisi helpompi motivoitua parantumaan. Täll'ä hetkellä se ei kuitenkaan ole mahdollista.
Huomenna minulla on päiväosastolla taas tapaaminen. Saan kuunnella taas ne samat jaarittelut samoista asioista ja varmasti saan taas jotain lehtisiä roskiin heitettäväksi. Sen jälkeen on ortopedi ja rötgen. Siellä saan sitten kuunnella valitusta siitä, kun en ole käynyt sossusta kysymässä maksusitoomusta yksityiseen fysioterapiaan. Keskiviikkona on ravitsemusterapeutti ja se valittaa kun en ole syönyt suunnitelman mukaan ja oon käyttänyt laksoja. Pakko sille varmaan on valehdella. Torstaina on hoitoneuvottelu ja siellä valitetaan, kun en oo käynyt päiväosastolla oikeastaan ollenkaan. Pelkkää valitusta koko viikko täynnä.
En jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti