47,7 kiloa.
Paino on sahannut viimepäivinä edestakaisin monien kilojen edestä. Eilisestä pudonnut 1,8 kiloa Oon ahminut, paastonnut ja käyttänyt laksatiiveja aivan järkyttäviä määriä. Miten tää taas tähän meni? Mä vihaan yli kaiken menkkojen alkua, koska se saa mut ahmimaan joka kerta...
Nyt kun paino on suht siedettävissä luvuissa, niin en tahdo enää pilata sitä. Mä olen pilannut sen liian monta kertaa ja nyt olisi vihdoin aika ryhdistäytyä. Joka kerta, kun pääsen tasan 47 kiloon, teen jotain tyhmää ja sitten se paino on taas pilvissä. Sitten kun se on liian korkealla, mua ei kiinnosta enää mikään. Eilen oli kyllä ahmimisolo, mutta otin vain iltalääkkeet, kävin pesulla ja menin nukkumaan. Pystyin siis vastustelemaan sitä. Nyt on luottavaisempi olo sen suhteen. Ehkä mä pystynkin tästedes vastustamaan.
Huomenna olisi taas aika mennä päiväosastolle. En aio kertoa siellä totuutta. Sanon vaan, että olen syönyt suunnitelman mukaan ja that's it. Valehtelen niin paljon kuin pystyn. En jaksa enää sitä jatkuvaa utelua mun syömisistä ja saarnaamista laksojen käytöstä. Mä kyllä itsekin tiedän, että tällä viikolla laksojen käyttö on mennyt ihan yli. Ei mun tarvitse sitä paasaamista enää vielä tähän päälle kuunnella.
Tiistaina olisi ravitsemusterapeutin aika. Ihan varmasti hän tekee taas lisäyksiä suunnitelmaan vastusteluistani huolimatta. Aion sanoa suoraan, etten pysty nyt jo lisäämään ruokamäärää, pakko hänen on se tajuta. Eikä hän voi aikuista ihmistä pakottaa. Sen jälkeen mulla on röntgeni ja ortopedi tuosta polvesta. Se varmaan alkaa valittaa, että miksi en ole kysynyt maksusitoomusta sossulta siihen yksityiseen fysioterapiaan. Ei mulla ole tässä vielä aikaa alkaa hoitaan tuotakin asiaa. Liian monta asiaa jo päällä ja haluan välillä vaan yrittää levätä...
Toivottavasti ensi viikko olisi parempi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti