Viikonloppu oli ahmimisen riemujuhlaa ja sekin päättyi siihen, että painoni on noussut aivan liikaa laksatiiveista huolimatta. Salaa toivon, että suurin osa olisi leivästä johtuvia nesteitä, mutta pelkään kuitenkin pahinta. Ahdistaa aivan kamalasti, enkä kestä itseäni tässä vartalossa.
Eilen en mennyt päiväosastolle. En voinut. Laksatiivien takia maha oli kipeä, enkä päässyt edes sängystä ylös. Lisäksi ahmimisen takia oli niin lihava olo, etten poistunut kotoa koko päivänä. Tänäänkin ahdistaa suunnattomasti tuo paino, mutta mun on pakko silti mennä edes keskusteluajalle sinne. Kävin myös verikokeissa ja EKG:ssä tänään. Toivottavasti arvot olisivat hiukan paremmat kuin viime kerralla, ettei tule taas valituksia. Ainakin painon nousu on hyvä juttu ajatellen päiväosaston painotarkkailua. Mitään muuta hyvää siinä ei sitten olekaan...
Eilen löysin kauan sitten tekemäni punaisen helmirannekorun. Tein sen anoreksian merkiksi ja nyt olen pitänyt sitä kädessä eilisestä saakka. Se on hyvä muistutus siitä, että pitää olla syömättä ja pitää itsensä kurissa. Aina kun tekee mieli syödä jotain, katson sitä ja sen jälkeen ei olekaan enää nälkä. Tämä koru ranteessa nälkä tuntuu entistä paremmalta. Oikein kaipaan sitä järkyttävää mahan kurnimista!
Päätin, että tämän kuun aikana mun on pakko päästä tavoitteeseeni. Ei enää sortumisia. Ei enää järkyttäviä ahmimispäiviä ja alkoholin juominen loppuu tähän paikkaan. Tässä kuussa mä onnistun ja luulen, että se käy suhteellisen kivuttomasti tämän korun ansiosta. Olen valmis ottamaan haasteen vastaan!
Helmet valmiina itselläkin korun näpertämistä vaille. Jos loppuisi vihdoin se ahmiminen! :) Tsempit sulle, mutta älä ihan jätä kokonaan syömättä pikkuinen. Olet tärkeä. <3
VastaaPoistaKyllä mä joka päivä jotain pientä syön kuitenkin, mutta ahmiminen loppuu tähän paikkaan!
PoistaSäkin olet ylitärkeä mulle <3