Ristiriitoja

Paino 47,0 kiloa.

Nousen vaa'alle monta kertaa putkeen ja näyttää kokoajan samaa. Putsaan vielä vaa'an tassut pölystä, ettei se saa painoa näyttämään vähemmältä kuin mitä on. Ja samaa edelleen näyttää. Paino siis laskenut lyhyessä ajassa tosi paljon.

Fiilikset on ristiriitaiset. Toisaalta olen järjettömän onnellinen siitä, että paino on tämän verran ja että se on laskenut. Mutta toisaalta koska tiedän, että mun pitäisi yrittää parantua, niin se ei tee hyvää. Mutta kun mä en edes jaksa parantua...

Eilen meni välit poikki äitipuolen kanssa. Tai siis äitipuoli laittoi välit poikki mun kanssa. En jaksanut enää kuunnella hänen juttujaan, koska hän on hokenut ne samat asiat miljoona kertaa ja polillakin niitä mulle hoetaan kokoajan. Sanoin vastaan ja hän ilmeisesti otti itseensä. Hänen käsityksensä syömishäiriöisen tukemisesta on ahdistuksen vähättely, pitäminen tyhmänä syömishäiriöön liittyvistä riskeistä ja kuolemalla pelottelu. Mä tiedän, että mä voin kuolla tähän, muttei se muuta mitään. Mä tiedän lautasmallit ja ruokaympyrät, muttei sekään muuta mitään. Tottakai tiedän, että he ovat kotipuolessa vaan huolissaan, mutta mä en jaksa sitä, että mua pidetään tyhmänä, vaikka luultavasti tiedän näistä asioista enemmän kuin äitipuoli. Ja mun ahdistusta vähätellään. Mutta tämäkin oli sen aikuisen ihmisen oma valinta laittaa välit poikki minunKIN kanssa. Hänhän on laittanut välit poikki myös isosiskoni ja isoveljeni kanssa...

Tänään olisi tarkoitus mennä auttamaan avopuolison kanssa hänen kaveriaan muutossa. Jännittää nähdä heitä, koska he tietävät syömishäiriöstäni ja tämä on ensimmäinen näkeminen sen tiedon saannin jälkeen. Luultavasti jäämme myös viettämään iltaa sinne avopuolison kanssa. Syömiset taitaa siis jäädä aika vähälle, ellen pääse sitten jossain vaiheessa käymään kotona. En todellakaan pysty syömään heidän nähden.