Laihdutus jatkuu

Aamupaino 47,4 kiloa

Paino laskee, enkä ole yhtään pahoillani siitä. Tosin tilanteeni on tällä hetkellä nyt todella hankala. Vanhempani tietävät nyt painoni putoamisesta. Isäni laittoi tililleni 70 euroa, että kävisin apteekista hakemassa nutridrinkiä, kalsiumia ja e-epaa. Käski vielä lähettämään kuvan, että olen varmasti ne ostanut. Ostinkin, mutten ole yhtäkään nutridrinkiä vielä juonut. Liikaa kaloreita, en pysty.

Avopuoliso on ollut todella ymmärtäväinen, koska vaikka olen edelleen syönyt vähän, hän ei silti ole soittanut ambulanssia. Eilen söin illalla kaksi hapankorppua ilman voita ja tänään hapankorpun ja yhden siivun ruisleipää. Avopuoliso oli siitäkin jo mielissään ja ennen kuin lähti kaverilleen viettämään iltaa, hän sanoi, että syö jos pystyt, mutta jos et pysty niin sekin on ok. Eli tänä viikonloppuna en mene sairaalaan! Olen myös yrittänyt olla pirteämpi ja iloisempi, vaikka sisälläni on paljon tuskaa.

Olen paljon pohtinut tänään sitä, että jatkaako laihdutusta vai ei. Olen tullut siihen tulokseen, että jatkan, mutta minun on pakko yrittää syödä enemmän, että ihmiset luulevat minun olevan parantumismyönteisempi ja tilanne rauhoittuisi. Avopuoliso kyllä tietää, että tilanne on mulle todella ahdistava ja ei pakota syömään jos en pysty. Hän kun ei kestä katsoa sitä kun itken.

Se miten toimin poliklinikan suhteen on vielä auki. He kun tietävät asiasta avopuolison sähköpostin takia ja aikovat puuttua asiaan nyt kovalla kädellä. He varmasti ottavat mut painotarkkailuun ja mun on pakko keksiä jotain, etteivät he huomaisi laihtumistani. Täytyy miettiä päänsä puhki, että mitä tässä nyt tekisi, etten joutuisi osastolle.

Avopuoliso on koko illan pois aina aamuyöhön saakka, joten otin laksatiiveja ja toivon niiden vaikuttavan ennen avokin kotiin tuloa. Tosin sanoin hänelle aikaisemmin, etten aio lopettaa niiden käyttöä ja vaikka hän heittäisi ne roskiin, ostaisin joka tapauksessa uudet. Hän oli ymmärtäväinen senkin suhteen, eikä kieltänyt niiden käyttöä, koska ''kyllähän paranemisessa menee aikaa''. Olen hänelle todella paljon myös puhunut siihen sävyyn, että tahdon parantua, mutta sehän ei ole totuus. Ei minulla ole mitään mistä parantua.

Kaikki hokevat mulle, kuinka mulla on anoreksia. Ei mulla ole anoreksiaa, he vain kuvittelevat niin. En koe itseäni mitenkään päin anorektiseksi. Haluan vain laihduttaa, että olisin kaunis.