Painajainen

Eilen oli poliaika. Oikeastaan koko sen ajan puhuttiin syömisestä. Siitä, miten minä syön ja siitä miten kuuluisi syödä. En kertonut suoraan miten asiat on ja hän luulee nyt tilanteeni menneen parempaan suuntaan. Siinä mielessä hyvä, että kun hän tänään konsultoi ylilääkäriä asioistani, niin luultavasti en ainakaan joudu osastolle. Hän kyllä soittaa mulle sen jälkeen, jos he päättävät jotain tärkeää, mistä minun pitäisi saada heti tietää.

Kun aika oli lopussa hän kysyi ''Mitäs jos otettaisiin susta vielä paino?'' Sydämeni hyppäsi kurkkuun ja kieltäydyin. Hän varmaan näki kauhun ja ahdistuksen kasvoiltani, koska hän alkoi heti rauhoitella ja sanoi, ettei ole pakko. Onneksi, koska en olisi halunnut, että hän näkee kuinka paljon painan...

Tulin myös eilen kipeäksi. Olin koko päivän uhonnut, kuinka mä en ole kipeä, vaikka olen aina kipeä vaikka muut ei ole. Kuinkas sitten kävikään. Ihmettelin illalla heikkoa oloa ja ajattelin sen johtuvan siitä, etten eilen syönyt mitään. Olo oli kuitenkin erilainen verrattuna syömättömyydestä johtuvaan oloon ja kurkku alkoikin tulla kipeäksi...

En saanut viimeyönä oikein nukuttua ja siksi olen näin aikaisin hereillä. Heräsin yhden jälkeen siihen, kun olin nähnyt kamalaa painajaista. Siinä olin sairaalassa ja avopuolisoni oli vierelläni. Kuulin, kuinka joku mieshoitaja käveli huoneeni ohi toisen potilaan luo ja naureskeli mulle. Suutuin niin paljon, että päässäni pimahti. Aloin ryömiä käytäviä pitkin kohti häntä ja huusin, että tapan hänet. Avopuolisoni sai mut juuri kiinni ja piteli mua, kun olin päässyt tämän miehen luo. Sitten sain epileptisen paniikkikohtauksen ja mua lähdettiin kuskaamaan ambulanssilla. Päädyin vankilamielisairaalaan, josta mut kuskattiin johonkin höperöityneiden vanhusten vanhainkotiin ja mulle sanottiin, että viettäisin siellä koko loppuikäni erotettuna läheisistäni, koska olen niin sekaisin. Se oli aivan kamala uni ja nukuin sen jälkeen pätkissä ehkä kaksi tuntia, kunnes en saanut enää unta. Toivottavasti saisin vielä nukuttua...