Ahdistaa

Herään aamulla viideltä. En saa enää unta. Jännittää ja ahdistaa. Mitä tästäkin päivästä tulee? Aamupainoa en katso, en voi. Eilen söin ihan liikaa kaikkea ja tänään varmaan vielä enemmän, koska menen päiväosastolle ensimmäistä kertaa...

Ajattelin kompensoida päivän syömiset ja päätin alkaa tehdä lihaskuntoa. 250x vatsalihakset, 100x selkälihakset, 200x reisilihakset + 20min venyttely. Lisäksi teen suihkussa ja puuroa tehdessä kyykkyjä. Ajattelin vielä kiertoreitin kautta kävellä päiväosastolle. Siinäkin tulisi lisää liikuntaa.

Pelkään vaan niin paljon päiväosastolle menoa. Millaista siellä taas on? Pystynkö syömään? Pystynkö edes olemaan siellä? Liikaa kysymyksiä mielessä, mutta ei yhteenkään vastausta. Päätin pyytää mahdollisuutta siihen, että jos en pysty päiväosastolla 12 aikaan syömään, saisin tulla kotiin. Yleensä syömistilanteet julkisesti on niin ahdistavia, että haluan vaan pakoon.

Viikonloppusuunnitelmiin kuuluisi liikuntaa ja mahdollisesti avopuolison kanssa hänen kaverinsa auttaminen muutossa. En tiedä olenko tervetullut kyseiseen tapahtumaan. Toivoisin niin, koska olen niin erakoitunut ja yksin kokoajan. Toisaalta pelottaa nähdä avopuolison kavereita. He saivat viime viikolla tietää syömishäiriöstäni, koska avopuoliso tottakai halusi avata sydäntään edes jollekin. En ole nähnyt heitä sen jälkeen ja pelottaa se, miten he ottavat mut vastaa. Onko ne huolissaan? Nauraako ne mulle, että miten tällainen läskikasa voi olla syömishäiriöinen? En tiedä ja siksi pelottaa...

Mietin tässä, että kiinnostaisiko teitä nähdä kuvia vartalostani? Voisin harkita niiden julkaisemista joku päivä, jos kiinnostusta löytyy.